Perunkarvatonkoira on perulainen koirarotu, jolle on ominaista karvapeitteen lähes täydellinen puuttuminen suurimmassa osasta yksilöitä. Rodusta esiintyy kolme kokomuunnosta: pieni, keskikokoinen ja suuri.
Luonne
Perunkarvatonkoira on luonteeltaan valpas. Vieraisiin se suhtautuu varautuneesti, yleensä väistämällä, jos vieras yrittää koiraa silittää tai sitä muuten koskea. Tutustuttuaan vieraisiin perunkarvatonkoira voi olla hyvinkin ihmisrakas ja hakeutua oma-aloitteisesti ihmisten seuraan ja silitettäväksi. Omistajaansa perunkarvatonkoira kiintyy yleensä hyvin voimakkaasti.
Tarkkaavaisuutensa vuoksi perunkarvatonkoira on hyvä vahti.
Karvattomuus
Rodun erikoispiirteenä on karvapeitteen lähes täydellinen puutos useimmilla yksilöillä. Karvan määrä vaihtelee yksilökohtaisesti ja sen yleisimmät esiintymispaikat ovat pää, tassut sekä häntä. Näissä paikoissa myös rotumääritelmä sallii karvan esiintymisen. Koska geeni, joka karvattomuuden aiheuttaa ei ole hallitseva, on rodussa myös karvallisia yksilöitä. Vaikka karvalliset yksilöt ovat puhdasrotuisia, eivät ne voi osallistua Suomessa näyttelyihin, sillä rotumääritelmä ei tunne rodun karvallista muunnosta. Suomessa karvalliset perunkarvattomat rekisteröidään, mutta esimerkiksi Perussa, rodun kotimaassa niitä ei voi rekisteröidä.
Karvattomuus on yhteydessä myös rodussa ilmenevään hammaspuutokseen. Geenin, joka aiheuttaa karvattomuutta, on huomattu aiheuttavan myös hammaspuutosta. Useimmilla karvattomilla rodun edustajilla esiintyykin jonkinlaisia hammaspuutoksia, yleisimpinä puuttuvina hampaina ovat välihampaat.
Geeni on myös aiheuttanut myös sen, että koirilla on todella pitkät viikset. Uunituoreen tutkimuksen mukaan sokeutuneet perunkarvattomatkoirat käyttävät avuksi viiksiään suunnistamisessa nenän lisäksi.